Materiaalilla on väliä
Seppo Romppainen,
DI, rakentamistekniikka
Toimitusjohtaja, Annosol Oy
13.2.2012
Usein meitä puurakentajia ja puuraaka-aineen puolestapuhujia syytetään siitä, että rakennustarvikkeen raaka-aineella ei ole väliä, kun tuote vain täyttää rakentamismääräysten asettamat lujuus- ja turvallisuusvaatimukset. Näinhän se lähtökohtaisesti meneekin, mutta laajemmin tarkasteltuna asia ei ole niin yksioikoinen. Näköpiirissä on jo nimittäin se, että monista rakennustuotteiden raaka-aineista tulee lähitulevaisuudessa niukkuutta tai ne uusiutumattomina jopa kuluvat loppuun! Näin on käymässä monille metallien raaka-aineille. Toinen merkittävä asia on se, että taloudellisesti järkevästi hyödynnettävät öljyvarat ovat loppumassa seuraavan 50 vuoden aikana. Tässä suhteessa on todellakin väliä sillä, rakennammeko talomme ja tilamme energiatehokkaasti uusiutuvista raaka-aineista vai hukkaammeko runsaasti energiaa uusiutumattomista malmi- ja mineraalivaroista valmistettaviin tuotteisiin(?). Puuraaka-aineista valmistettavien tuotteiden käyttöä puoltaa myös se, että niiden tuotantoprosessit ovat energiaomavaraisia. Itse asiassa puutuotteiden valmistusprosesseissa kuluu huomattavasti vähemmän energiaa kuin valmistuksessa syntyvistä sivutuotteista saadaan energiaa! Onko todella näin?
Tällainen ”sampo” löytyy Kuhmosta Kantolan teollisuusalueelta: sahatavaraa ja rakennusalalle puupohjaisia tuotteita valmistavien sekä alueella energiaa tuottavien yritysten tuotantoprosessien sivutuotteena saadaan selvästi enemmän energiaa (=energiatuotteita) kuin sitä varsinaisten puutuotteiden valmistusprosesseissa kulutetaan! Asia selvitettiin syksyn 2011 aikana vuoden 2010 lukujen perusteella. Kantolan alueen yritysten tuotteita ovat kuivattu sahatavara, höylätavara, ikkunat, hirsitalot, puuelementit, puurakenteiset pihapiirituotteet, prosessi- ja kaukolämpö, sekä puupelletit ja -briketit. Yritysten yhteen laskettu liikevaihto vuonna 2010 oli noin 90 miljoonaa euroa.
Yritysten yhteinen sähköenergian ja lämpöenergian käyttö tuotantoprosessien pyörittämiseen oli vuonna 2010 126,4 GWh. Vastaavana ajankohtana alueella tuotettiin sähkö- ja lämpöenergiaa sekä pellettiä 205,5 GWh. Lisäksi alueelta vietiin polttohakkeena ja brikettinä muualle, pääosin Kuhmon ulkopuolelle hyödynnettäväksi noin 153 GWh. Voidaan todeta, että alueen puutuoteyritysten prosesseissa syntyvistä sivutuotteista saatava energiamäärä 358,5 GWh on noin kolme kertaa suurempi kuin tuotantoprosessissa kulutettu 126,4 GWh energiamäärä. Mikä muu rakennustarvikkeiden tuotantoprosessi pääsee tähän?
Onko Kantolan teollisuusalueen tuotantoprosessien sivutuotteiden energiajakeen määrä (358,5 GWh) sitten miten merkittävä? Mittakaavan ymmärtämiseksi on hyvä tiedostaa, että koko Kuhmon kaupungin alueen kaikkien rakennusten lämmitysenergian, sähkön ja liikennepolttoaineiden käytön määrä (primäärienergian käyttö) oli vuonna 2007 yhteensä 478 GWh!
Edellä olevien lukujen valossa puupohjaisten rakennusmateriaalien tuotannon ja energiatuotannon synergia on niin ilmeinen, että puurakentamisen edistämiseen ja tuotekehitykseen kannattaa satsata jatkossakin. Muun muassa tämän takia materiaalilla on väliä!